"Tutkijan allekirjoittajaviranomainen voi kannustaa hylkäämään väitteet mieluummin kuin sallimaan. Erityisesti nuoremmilla tutkijoilla on suurempi kannustin hylätä patenttivaatimukset ja välttää ilmoittamasta mitään sallittua aihetta."
Patenttisyyteprosessin aikana "haastattelu" on tyypillisesti kokous patentintutkijan ja hakijan edustajan (eli patentin harjoittajan) välillä. Joissakin tapauksissa keksijä, toimeksiantaja tai aiheen asiantuntija voi myös olla paikalla. Kun toimin Yhdysvaltain patentti- ja tavaramerkkiviraston (USPTO) patentin tutkijana, rohkaisin melkein aina suunnittelemaan haastattelun hakijan edustajan kanssa keskustellakseni ansioista. Kummallista kyllä, monet patentinharjoittajat eivät ole aktiivisia aloittaessaan haastattelun tutkijan kanssa.
Miksi haastattelu on niin tärkeä? Milloin ja miten se tulisi järjestää? Miten hakijan edustaja suorittaa tehokkaan haastattelun?
Tarkoitus
Haastattelut voivat olla tehokas väline syytteeseenpanon lyhentämiseen. Tämä johtuu siitä, että se antaa hakijalle ainutlaatuisen käsityksen siitä, miten tutkija ajattelee tapaustaan, ja samalla hakija voi välittää tutkijalle tärkeitä tietoja, jotka saattavat puuttua tai jäädä huomiotta syytteen käsittelyn aikana.
Milloin ja miten haastatella
Haastattelut voivat olla hyödyllisiä missä tahansa syytteen vaiheessa, kunhan ne voivat ratkaista ongelmia ja auttaa jatkamaan syytteeseenpanoa. Haastattelut tulisi järjestää ennen kuin syytteet pääsevät jumiin. Paras aika ajoittaa haastattelu on yleensä ensimmäisen toimistotoimen jälkeen. Aikaisemmin haastattelut pidettiin usein henkilökohtaisesti USPTO:n kampuksella Alexandriassa, VA. Nykyään videoneuvottelu on kuitenkin käytännöllisin tapa olla yhteydessä kokeen vastaanottajiin, sillä useimmat tutkijat työskentelevät etänä.
Tehokas haastattelu
Tutkijalla on rajallinen määrä aikaa, jonka hän voi käyttää yksittäiseen tapaukseen. USPTO:n tutkijoille annetaan vain yksi tunti koko haastatteluprosessia varten, mukaan lukien valmistautuminen ennen haastattelua ja haastatteluyhteenvedon kirjoittaminen jälkeenpäin. Siksi on erittäin tärkeää suorittaa tehokas haastattelu niin lyhyessä ajassa kuin on tarpeen. Ihanteellinen haastattelu kestää enintään 30 minuuttia. Tutkijan auttamiseksi hakijan tai hänen edustajansa tulee toimittaa esityslista ja mahdolliset muutosehdotukset vähintään 24 tuntia ennen haastattelua. Valmistelun helpottamisen lisäksi esityslistan toimittaminen voi antaa tarkastajalle aikaa päättää, miten hakijan ehdottaman strategian perusteella voidaan lähestyä myönteistä lopputulosta. Esittelyn jälkeen varsinaisen haastattelun tulee olla lyhyt ja suloinen. Sekä kokeen vastaanottaja että hakija kirjoittavat haastattelun päätyttyä yksityiskohtaisen yhteenvedon, jossa kerrotaan, saavutettiinko sopimus.
Haastattelun sisältö
Ensimmäisen toimistotoimenpiteen jälkeen tutkija yleensä tietää, mikä on lähin tekniikan taso ja mitä hylkäysten voittamiseksi tarvitaan. Hakijan tulee käsitellä jokaista ongelmaa ja kysyä, voisiko ehdotettu vastaus todennäköisesti voittaa vastaavan vastalauseen tai hylkäämisen. Haastattelut eivät kuitenkaan ole kalastusretkiä, eikä tutkija voi antaa oikeudellista neuvontaa. Näin ollen hakijan on itse ehdotettava strategiaansa. Ammatinharjoittajan on kerrottava tutkijalle mielipiteensä ja kysyttävä tutkijalta, edistääkö se syytteeseenpanoa ja auttaa saavuttamaan molempia osapuolia hyödyttävä tulos. Suosittelen antamaan tutkijalle erilaisia strategiavaihtoehtoja (esim. erilaiset väitemuutokset). Tämä antaa tutkijalle mahdollisuuden määrittää, mikä lähestymistapa todennäköisesti toimisi parhaiten. Tietysti on myös sanomattakin selvää, että kohteliaisuus ja kunnioitus kokeen vastaanottajaa kohtaan, varsinkin kun erimielisyyksiä syntyy väistämättä, on ratkaisevan tärkeää hyvän suhteen ylläpitämiseksi ja suotuisan lopputuloksen saavuttamiseksi. Muista, että tämä tutkija näkee todennäköisesti jokaisen keksintöön liittyvän lapsen tai sisaren patenttihakemuksen. Testin vastaanottajan hyvälle puolelle hyvissä ajoin pääseminen maksaa osinkoja myöhemmin.
Yksi versus kaksi tutkijaa ja miksi sillä on merkitystä
Kun USPTO-patenttihakemus tutkitaan, virasto antaa yhden tai useamman toimistotoimenpiteen, jotka joko yksi tai toinen tarkastaja allekirjoittaa. . Kokemukseni entisenä ensisijaisena tutkijana antoi minulle ainutlaatuisen käsityksen siitä, mitä tämä allekirjoittajien erottelu tarkoittaa ja miksi se vaikuttaa patentin syytteeseenpanostrategiaan.
Allekirjoittaja
Kaikki patentin tutkijat eivät ole tasa-arvoisia. USPTO-tutkijaa, jolta puuttuu osittainen tai täydellinen allekirjoitusoikeus (tyypillisesti GS-7 - GS-13), kutsutaan yleisesti "junioriksi" tai "apulaistutkijaksi". Useiden vuosien ylennysten, sertifiointikokeen (USPTO:n vastine patenttibaarille) ja allekirjoittajaohjelman jälkeen, jossa valvojat tarkastelevat lukuisia toimistotoimia koeajan aikana, tutkinnon vastaanottaja saavuttaa ensisijaisen tutkijan arvon (GS-14/GS-). 15) ja valtuudet allekirjoittaa useimmat toimistotoimet. Valvojan patentintutkija ("SPE") on entinen ensisijainen tarkastaja, jolla on myös allekirjoitusvaltuudet muiden johtamistehtävien ohella. SPE:t ja esikoulut hyväksyvät ja allekirjoittavat nuorempien tutkintojen vastaanottajien toimistotoimet. Tutkijan luontainen allekirjoitusoikeus vaikuttaa suoraan päätöksentekoon hakemuksen lopullisuudesta ja siitä, mistä haastattelussa voidaan sopia.
Kannustimet hylätä tai sallia
Tutkijan allekirjoittajaviranomainen voi kannustaa väitteiden hylkäämiseen sen hyväksymisen sijaan. Erityisesti nuoremmilla tutkijoilla on suurempi kannustin hylätä patenttivaatimukset ja välttää ilmoittamasta mitään sallittua aihetta. Syynä tähän on se, että nuorempi tutkija voi hylätä patenttivaatimukset milloin tahansa syytteeseenpanon aikana, mutta hyväksyttävän aiheen määrittäminen ei voi tapahtua ilman ensisijaisen tai SPE:n hyväksyntää. Siten ensisijainen tai SPE hyväksyy todennäköisemmin hylkäämisen allekirjoittamisen, koska se on helpompaa kuin neuvotella nuoremman tutkinnon vastaanottajan kanssa hyväksyttävyyden määrittämiseksi. Tämä pätee erityisesti silloin, kun nuoremmalla tutkijalla on vaikeuksia saada tapaus irti. Lisäksi tarkastajilla, joilla on osittainen allekirjoitusoikeus ("PSA" -tutkijat), on motivaatiota hylätä tapaukset, jotka eivät ole lopullisia, koska he eivät tarvitse ensisijaista tai SPE:tä allekirjoittaakseen muita kuin lopullisia toimistotoimia. Sitä vastoin korvaus on toimistotoimi, joka on lopullinen, ja siksi PSA-tutkija vaatii ensisijaisen tai SPE:n tarkistamaan ja allekirjoittamaan.
Esimerkkinä tästä ilmiöstä: ensimmäisen kolmen vuoden aikana USPTO:ssa nuorempana tutkijana minulla oli harvoin tapauksia, joissa korvaus myönnettiin ensimmäisessä toimistotoimessa, ja hylkäsin hakemukset useammin kuin tullessani Ensisijainen tarkastaja. Ensisijaisena tutkijana voisin rutiininomaisesti sallia tapaukset aikaisemmin ja usein, esimerkiksi soittamalla ennakoivasti hakijan edustajalle muutosehdotusten tekemiseksi tai antamalla tutkijan muutoksen.
Toisaalta nuoremmalla tutkijalla ei ole näitä työkaluja käytössään, ja arvosanatasosta riippuen heillä ei ehkä ole edes valtuuksia suorittaa haastattelua ilman peruskoulun tai SPE:n läsnäoloa. Teoriassa sillä ei pitäisi olla eroa. Todellisuudessa nuoremmat tutkinnon vastaanottajat eivät kuitenkaan välttämättä ole samalla aaltopituudella ensisijaisen tai SPE:n kanssa, ja hylkäysten antaminen on turvallisempaa ja helpompaa saada toimistotoimenpiteet ulos, vaikka hylkäämisperusteet olisivatkin heikkoja.
Allekirjoittajaviranomaiseen perustuva syyttäjästrategia
Jokainen tutkija on erilainen, ja tutkijan allekirjoitusviranomaisen tunteminen voi vaikuttaa hakijan syytteeseenpanostrategiaan.
On tärkeää muistaa, että ensisijainen tutkija on yksinomainen viranomainen, kunnes tapauksesta valitetaan. SPE:n avun pyytäminen tai hänen läsnäolonsa pyytäminen haastattelussa, kun ensisijainen tutkija on ainoa tapauksen tutkija, ei ole pelkästään hyödytöntä, vaan se voi myös aiheuttaa vihaa ja kaunaa sekä ensisijaisen että SPE:n taholta. SPE voi automaattisesti olettaa, että asianajaja yrittää horjuttaa ensisijaisen tutkijan auktoriteettia. Ensisijaisen tutkijan päätösvallan haastaminen päihittää vuosien ja kovan työn tuon tittelin ja arvon saavuttamiseksi.
Toisaalta ensisijaisen tutkinnon tai SPE:n pyytäminen nuoremman tutkinnon vastaanottajan haastattelussa voi olla hyödyllistä, koska sallittua aihetta ei voida määrittää ilman heidän hyväksyntäänsä. Lisäksi SPE:llä tai Primary Examinerilla on yleensä enemmän kokemusta, joka voi helpottaa päätöksentekoa.
Tutkijan allekirjoittajaviranomainen voi vaikuttaa väitteen muutosten tai perustelujen esittämisstrategiaan. Ensisijaiset tarkastajat voivat esimerkiksi kertoa, kuinka hylkääminen voidaan voittaa toimistotoimissa ehdottamalla vaatimuksen muutosta. Nuorempi tutkija ei todennäköisesti paljasta, mikä voisi voittaa hylkäämisen. Lisäksi nuorella tutkijalla voi olla suurempi todennäköisyys hylätä muutetut väitteet, jotka eivät välttämättä ole kannattavia, jos hylkäämisen perusteet ovat heikkoja.
Lopuksi tutkijan allekirjoittajaviranomainen voi myös vaikuttaa päätökseen valittaako vai jatkaako syytteeseenpanoa. Esimerkiksi nuoremman tutkijan taipumus hylätä väitteet lisää painoa kypsän tapauksen valittamiseen sen sijaan, että haettaisiin jatkotutkintaa.
Jokaisessa USPTO-toimiston toiminnassa on yksi tai useampi ongelma, joka on ratkaistava vastausta laadittaessa. Siksi tutkinnon vastaanottajan allekirjoittaneen viranomaisen merkityksen tunteminen voi olla hyödyllistä käsiteltäessä näitä kysymyksiä.
Tavoite: Etenemissuunnitelma korvaukseen
Jos hakija tai hänen edustajansa näkee ainakin jonkin verran hyötyä, tehokas haastattelu voi nopeuttaa syytteeseenpanoa ja minimoida kustannukset. Oikein tehtynä haastattelun pitäisi antaa hakijalle lisätietoa tutkijan ajattelusta ja selkeämpi etenemissuunnitelma väitteiden hyväksymiseksi.
Kuvan lähde: Talletuskuvat
Kuvan tunnus:20780069
Tekijänoikeudet:pincasso
