Työn tuottavuuden kasvu on pitkällä aikavälillä pääasiallinen elintason paranemisen määräävä tekijä. Sen viimeaikainen lasku on huolestuttava, mutta syistä ja ratkaisuista ei ole yksimielisyyttä (Ilzetzki 2020). Viittä kehittynyttä taloutta tarkasteltaessa tiedot osoittavat, että työn tuottavuuden kasvuvauhti on ainakin puolittunut vuosina 1995-2005 ja 2006-2017 (ks. taulukko 1 ja kuvio 1). BKT henkeä kohti vuonna 2017 on siis useita tuhansia dollareita pienempi kuin se olisi ollut aiemman trendin perusteella (Syverson 2017).
Taulukko 1 Työn tuottavuuden kasvu viidessä kehittyneessä taloudessa
Lähde: EU-KLEMS 2019 -tiedot (Stehrer et al. 2019).Huom. Japanin (1995–2015) ja Yhdysvaltojen (1998–2017) ajanjaksot poikkeavat hieman tietojen kattavuuden vuoksi.< /pieni>
Miksi tuottavuus hidastuu? Tämä kysymys on monien tutkimusten aiheena, jotka tarjoavat laajan valikoiman selityksiä. Havaitsimme, että mikään näistä ei yksinään voi selittää tuottavuuden hidastuminen, mutta pieni määrä syitä yhdessä voi selittää suurimman osan hidastumisesta (Goldin et al. 2021).
Kuva 1 Työn tuottavuuden kasvu viidessä kehittyneessä taloudessa
Huomaa: viiden vuoden keskitetyt liukuvat keskiarvot, jotka perustuvat pitkän aikavälin tuottavuustietokannan tietoihin (Bergeaud et al. 2016).
Arvioimme jokaisen selityksen kolmella kriteerillä. Ensinnäkin mittakaava – syyn on oltava oikeassa suhteessa hidastumisen laajuuteen. Toiseksi laajuus – hidastumisen on täytynyt vaikuttaa useimpiin OECD-maihin sekä muihin talouksiin (vain yhdessä maassa pätevä selitys ei todennäköisesti päde). Kolmanneksi sekvensointi – hidastumisen huomioon ottamiseksi muutoksen on tapahduttava ennen sen alkamista. Tästä syystä maailmanlaajuinen kriisi on poissuljettu ainutlaatuisena syynä, samoin kuin hitaat maalliset liikkeet, kuten ikääntyminen.
Määritelmän mukaan hidastuminen on hitaamman kasvun ajanjaksoa verrattuna aikaisempaan nopeamman kasvun ajanjaksoon. Joten yksi hypoteesi on yksinkertaisesti se, että aiemmat kasvuluvut olivat poikkeuksellisia. Voi olla esimerkiksi, että USA:n kasvu oli voimakasta, koska ICT-teknologian käyttöönotosta vuosina 1995–2005 saatiin suuria kertaluonteisia hyötyjä (näkyy kuvassa 1). Mutta nykyiset tuottavuuden kasvuluvut Yhdysvalloissa ovat alhaiset, jopa melko pitkän aikavälin historiallisilla standardeilla (Bergeaud et al. 2016). Samoin voidaan väittää, että Euroopan kasvu oli voimakasta, koska se oli lähentymässä Yhdysvaltoihin. Ja silti Euroopan ja Yhdysvaltojen lähentyminen oli alhainen jo vuosina 1995-2005.
Muiden selitysten järjestämiseksi ja kontekstin tarjoamiseksi hyödynnämme klassista työn tuottavuuden kasvun lähteiden jakautumista inhimillisen pääoman kasvun osuuteen, pääoman kasvuun työntekijää kohden ("pääoman syveneminen"), ja kokonaistuottavuuden (TFP) kasvu EU KLEMS 2019:n (Stehrer et al. 2019) tietojen perusteella. Maakohtaisesta heterogeenisuudesta huolimatta työn tuottavuuden hidastuminen on luokkaa 1-2 prosenttiyksikköä vuodessa, ja se johtuu pääosin kokonaistuottavuuden ja pääoman syvenemisen pienemmistä vaikutuksista. Teollisuuden panosten jakautuminen paljastaa kolme tosiasiaa: hidastuminen vaikuttaa useimpiin toimialoihin; valmistus on vaikuttanut merkittävästi hidastumiseen kaikissa maissa; ja viimeaikainen hidastuminen ei johdu hitaamasta uudelleenallokaatiosta alhaisen tuottavuuden aloilta korkean tuottavuuden teollisuudenaloille.
Mitkä tuottavuuden hidastumisesta johtuvat selitykset näyttävät uskottavimmilta? Ensinnäkin arvioimme näkemystä, jonka mukaan tuotantoa mitataan yhä enemmän väärin. Tämä vaikuttaa vakuuttavalta selityksenä tuottavuuden "paradoksille", koska se sovittaa hidastumisen ja havaitun nopean teknologisen muutoksen. Kokoamme yhteen joukon vääristymiä, jotka on raportoitu olemassa olevassa tutkimuksessa. Nämä ovat pohjimmiltaan vääristymiä deflaattoreissa ja ongelmia BKT:n varoissa ja tuotannon rajoissa – erityisesti aineettomissa investoinneissa. Yhdessä nämä selittävät noin 15 prosenttia Yhdysvaltojen hidastumisesta. On todennäköistä, että samanlainen arvio pätee muihinkin johtaviin talouksiin.
Toiseksi tarkastelemme tärkeimpiä selityksiä työntekijäkohtaisen pääoman hitaammalle kasvulle. Kirjanpidon näkökulmasta hidastuminen johtuu enimmäkseen "perinteisestä" pääomasta (ei-ICT:n fyysinen pääoma), kun taas ICT-pääoma ja "aineeton omaisuus" ovat myös vaikuttaneet tuottavuuden hidastumiseen. Tarkastelemme kahta selityssarjaa: "sykliset" vaikutukset, jotka liittyvät vuoden 2008 maailmanlaajuiseen kriisiin (kuten luottorajoitteet ja heikko kysyntä); ja "sekulaarisemmat" tekijät (jotka ovat riippumattomia suhdannesyklistä). Näitä ovat muun muassa investointien luonteen muuttuminen aineettomiin hyödykkeisiin, jotka ovat riskialttiimpia ja vaikeammin rahoitettavia (Haskel ja Westlake 2018); globalisaatio, joka joillakin aloilla merkitsee siirtymistä kotimaisista investoinneista ulkomaisiin investointeihin; ja muutokset hallintotapaan, jotka ovat saattaneet heikentää investointikannustimia. Emme arvioi kaikkia näitä selityksiä itsenäisesti, vaan katsomme pääoman syvenemisen osuuden yhtä lailla suhdanne- ja maallisista tekijöistä. Yhdysvalloissa noin 44 % työn tuottavuuden hidastumisesta johtuu pääoman syvenemisestä. Löydämme samanlaisia osuuksia Saksasta ja Isosta-Britanniasta ja paljon suurempia vaikutuksia Japanista. Tämän lisäksi on väitetty, että investoinnit aineettomiin hyödykkeisiin, jotka johtavat suuriin heijastusvaikutuksiin, vaikuttavat myös kokonaistuottavuuteen (Corrado ym. 2020). Havaitsemme, että aineettomien investointien hidastuminen on lähes 17 % hidastumisesta Yhdysvalloissa, vaikka yleensä havaitsemme paljon pienempiä vaikutuksia muissa maissa.
Kolmanneksi inhimillisen pääoman muutokset – kasvulaskennassa mitattuna – eivät ole vaikuttaneet merkittävästi tuottavuuden hidastumiseen, sillä työvoiman koostumus muuttuu hitaasti, ainakaan useimmissa maissa. Kuitenkin, kun tarkastelemme koulutusta, osaamista, maahanmuuttoa, ikääntymistä ja työmarkkinainstituutioita, huomaamme, että monet viimeaikaiset tai maalliset muutokset voivat myös vaikuttaa kokonaistuottavuuden hidastumiseen. Vaikka hitaat muutokset eivät täysin selitä tuottavuuden jyrkkää laskua 2000-luvun jälkeen, ne ovat saattaneet pahentaa hidastumista.
Neljänneksi maailmankaupan hidastuminen on vaikuttanut tuottavuuden hidastumiseen. Kansainvälinen kauppa kasvoi voimakkaasti Kiinan liittymisen jälkeen WTO:hon, mikä laukaisi globaalien arvoketjujen uudelleenjärjestelyn. Mutta nämä tuottavuutta lisäävät trendit hidastuivat selvästi globaalin kriisin jälkeen. Käyttämällä julkaistuja arvioita globaalin arvoketjun integraation vaikutuksesta työn tuottavuuden kasvuun (Constantinescu ym. 2016, 2019) arvioimme, että kaupan hidastuminen on vaikuttanut noin 15 % tuottavuuden hidastumiseen Yhdysvalloissa. Muiden maiden (muiden kuin Saksan) osalta kauppavaikutukset ovat vähemmän tunnistettavissa.
Viidenneksi yritämme arvioida laajaa yritysdynamiikkaa, kilpailua ja väärinkäyttöä koskevaa tutkimusta. Todisteet eivät ole yksiselitteisiä kaikille indikaattoreille, kaikille maille ja kaikille ajanjaksoille. Mutta kaiken kaikkiaan suuntaus näyttää olevan se, että tulo- ja poistumisasteet ovat laskeneet ja puhtaat voitot ja keskittyminen ovat nousseet. Tuottavuuden vaikutuksista ei ole yksimielisyyttä. Joillekin supertähtiyritykset voivat periä korkeita katteita ja kaapata suurempia markkinaosuuksia, koska niillä on alhaiset rajakustannukset ja ne ovat erittäin tuottavia – tämä voi olla hyvä kokonaistuottavuuden kannalta (Autor et al. 2020). Toisille nämä voitot ovat vuokria, jotka johtuvat markkinoille pääsyn esteistä, mikä johtaa investointien vähenemiseen ja tuottavuuden laskuun (Gutiérrez ja Philippon 2017). Arvioinnissa käytämme Baqaeen ja Farhin (2020) tietoja ja tuloksia, jotka jakavat kokonaistuottavuuden allokatiiviseksi tehokkuuteen ja teknologiakomponenttiin (jossa allokaatiotehokkuutta ohjaa merkintöjen suuruus ja heterogeenisyys). He havaitsevat, että allokaatiotehokkuus vaikutti noin puoleen kokonaistuottavuuden kasvusta vuosina 1997–2014 Yhdysvalloissa. Laskemme, että se vaikutti myös noin puoleen sen hidastumisesta.
Kuudenneksi (ja lopuksi) keskustelemme teknologiaan liittyvistä selityksistä. Gordonille (2016) uudet teknologiat eivät ole yhtä vaikuttavia kuin toisen teollisen vallankumouksen teknologiat, jotka vaikuttivat kaikkiin ihmiselämän osa-alueisiin. Muille, kuten Brynjolfsson et ai. (2021), vaikka teknologiat olisivat yhtä muuttavia kuin aiemmat, tarvitaan huomattavia täydentäviä investointeja, ennen kuin voimme saada samanlaisia tehokkuusetuja. Ei kuitenkaan ole olemassa selviä tapoja arvioida uusien teknologioiden luontaista arvoa menneisiin verrattuna, ja meidän on odotettava tulevia tietoja tietääksemme, toteutuuko tuottavuuden kasvu viiveellä. On kuitenkin selvää, että teknologinen muutos on edelleen keskeinen tekijä nykyisten makrotaloudellisten suuntausten takana ja tukee havaittua hidastuvuutta eri ulottuvuuksien kautta, mukaan lukien mittaukset, muutokset työmarkkinoilla, siirtyminen kohti aineettomia investointeja, globaalien arvoketjujen integraatio ja muutokset allokaatiotehokkuudessa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka yhteenvetoamme liittyy varoituksia, joista on keskusteltu julkaisussa Goldin et al. (2021), pystymme selittämään työn tuottavuuden hidastumisen ensisijaisesti mittausvirheen, pääoman syventymisen hidastumisen (syklisistä ja rakenteellisista syistä), aineettomien hyödykkeiden heijastusvaikutuksista, kaupan integraatiosta ja allokatiivisen tehokkuuden vaikutuksesta. Tämä ehdottaa useita tulevaisuuden tutkimustapoja, erityisesti tulostemme poliittisten vaikutusten tutkimista varten. Jatkuva teknologinen muutos luo tarpeen uudistaville sääntelypuitteille, mutta lisätutkimusta tarvitaan, jotta voidaan suunnitella tiettyjä teollisuus-, kilpailu-, kauppa- ja työmarkkinapolitiikkaa tuottavuuden uudistamiseksi.
Referenssit
Autor, D, D Dorn, L Katz, C Patterson ja J Van Reenen (2020), "Työvoimaosuuden lasku ja supertähtiyritysten nousu", Quarterly Journal of Economics 135(2): 645–709.
Baqaee, D R ja E Fahri (2017), "Kokonaistuottavuus ja katteiden nousu", VoxEU.org, 4. joulukuuta.
Baqaee, D R ja E Farhi (2020), "Tuottavuus ja väärä kohdistaminen yleisessä tasapainossa", Quarterly Journal of Economics 135(1): 105–163.
Bergeaud, A, G Cette ja R Lecat (2016), "Tuottavuustrendit kehittyneissä maissa vuosina 1890-2012", Review of Income and Wealth 62(3): 420–444.
Brynjolfsson, E, D Rock ja C Syverson (2021), "Tuottavuuden J-käyrä: Miten aineettomat hyödykkeet täydentävät yleiskäyttöisiä tekniikoita", American Economic Journal: Macroeconomics 13(1): 333–372.
Constantinescu, C, A Mattoo ja M Ruta (2016), "Miksi maailmankaupan hidastumisella voi olla merkitystä", VoxEU.org, 25. toukokuuta.
Constantinescu, C, A Mattoo ja M Ruta (2019), "Kasvaako vertikaalinen erikoistuminen tuottavuutta?", Maailmantalous 42(8): 2385–2402.
Corrado, C, J Haskel, M Iommi ja C Jona-Lasinio (2020), "Aineeton pääoma, innovaatiot ja tuottavuus à la Jorgenson: Evidence from Europe and the United States", julkaisussa B M Fraumeni (toim.) Measuring Talouskasvu ja tuottavuus, Amsterdam, NL: Elsevier.
Goldin, I, P Koutroumpis, F Lafond ja J Winkler (2020), "Miksi tuottavuus hidastuu?", OMPTEC Working paper.
Gordon, R J (2016), Amerikan kasvun nousu ja lasku: Yhdysvaltain elintaso sisällissodan jälkeen, Princeton, NJ: Princeton University Press.
Gutiérrez, G ja T Philippon (2017), "Investmentless kasvu: empiirinen tutkimus", Brookings Papers on Economic Activity.
Haskel, J ja S Westlake (2018), "Tuottavuus ja maallinen pysähtyneisyys aineettomassa taloudessa", VoxEU.org, 31. toukokuuta.
Ilzetzki, E (2020), "Ison-Britannian tuottavuuden laskun selitys: johtavien taloustieteilijöiden näkemykset", VoxEU.org, 11. toukokuuta.
Stehrer, R, A Bykova, K Jäger, O Reiter ja M Schwarzhappel (2019), "Toimialatason kasvu ja tuottavuus. Data with Special Focus on Intangible Assets”, The Wien Institute for International Economic Studies.
Syverson, C (2017), "Haasteet väärinmittausten selityksiin Yhdysvaltain tuottavuuden hidastumiselle", Journal of Economic Perspectives 31(2): 165–186.
